Tapahtumien yksinäisyydestä

Olmo kertoo:
- Hyvät naiset ja herrat, mikään tapahtuma ei ole yksinään maailmassa. Huomaatte vielä. Viekas Leijonankita on naapurini. Jos painan korvan seinään, voin kuulla, kuinka Leijonankita nojautuu seinää vasten ja laulaa kamalalla äänellä baijerilaiseksi maalaisnaiseksi pukeutuneena hekumallisia operetteja. Aina törmätessämme Leijonankita hymyilee, koska tietää että tiedän hänen alhaisesta taipumuksestaan.
Mikään tapahtuma ei ole yksinään maailmassa. Kun Napoleon näki ketun juoksevan vihollisen puolelta, hän tajusi että taistelu oli hävitty. Kerran rotta ujuttautui viemäristä asuntooni. Leijonankita oli onnistunut häätämään filippiiniläiset välikerroksen asunnosta, koska sunnuntaisin he nauroivat paljon ja lujaa.
Eli siis, materia nigra, narratio brevis: rotalla, sillä asuntooni putkahtaneella rotalla, oli suussaan nuken käsi. Yksikään rotta ei ole kotoisin helvetistä, mutta minun rottani oli - sen voin teille vakuuttaa! - filippiiniläisten huoneistosta. Leijonankita ei pidä koiristakaan. Eikä kukista. Hän jättää ne kuivumaan ikkunalaudalle ikään kuin varoitukseksi kaikille.