En ymmärrä, jostain syystä minulle on järjettömän tärkeää, ettei kukaan kysynyt missä olin, kun en tullut ruokailuun. Kukaan ei kysynyt. Joskus aikoja sitten, enkä pääse siitä ohi, yli enkä ympäri. Se on aina vain tässä, siinä ja tuossa. Tuolla ja kaikkialla minne menen. Se on sielä mistä tulin. Eikä kukaan kysynyt.

Kysymisestä tuli mieleeni, eikö ole vaikea kertoa mitään, jos toinen ei osaa kysyä oikeita kysymyksiä? Olet asianajaja, ja sinun pitää saada peloissaan oleva todistaja puhumaan. Hän on vannonut puhuvansa totta, mutta ei kerro mitään ylimääräistä. Sinun on osattava kysyä häneltä juuri oikeat kysymykset saadaksesi totuuden tietoosi ja syytetyn vastuuseen teoistaan. Elintärkeät kysymykset.

Tämä ei ole vittuilua, eikä kerro sinusta tai perheestäsi, älä ole huolissasi, olen edelleen puolueeton vaikka et sitä aina tahdo uskoakkaan. ;)

On niin vaikea rakastaa kaikkia, mutta miksi en itke? On kai se surullista, kuin Kauniita asioitakin  mutta ei se ole minulle kirjoitettu, voin vain samaistua.

Vaseliini purkki on kova ja keltainen.

Naurakaamme siis yleisille ampiasille