Kaikki puut on kuolleet. Kaikki neljä.

Mie odotan innolla seuraavaa isän luo menoa, tulee ihan vitun ihanaa varmasti.

Tänään oli taas sellainen iltapäivä että mie ja äiti itkettiin yhdessä pöydän ääressä, Laura ei tietenkään itkenyt mutta oli silläkin mielipiteitä. Kaikilla on asiaan sanottavaa, mutta kukaan ei uskalla sanoa totuutta ääneen isälle. Olisi paljon helpompaa jos sille voisi vaikka vain kirjoittaa mesessä, kun jotenkin aina sanat unohtuu ja ääni muuttuu nyyhkytykseksi kun se huutaa päin naamaa ja on niin marttyyri, sitten pään liikkeet muuttuu nyökytykseksi eikä olla päästy yhtään mihinkään pahaa mieltä lukuunottamatta.

Kummasti se nyt on alkanut meitä sinne lisää kaipaamaan, kun töitä on tehtävänä enemmän kuin koskaan