Kukaan ei ollut koskaan kertonut, etteivät ihmiset voi lentää kuin perhoset. Kukaan ei koskaan ollut sanonut, "älä kulta pieni hupsi, eivät ihmiset ole enkeleitä." Niin, sehän on äidin tehtävä kertoa, mitä on maailma. Missä avataan silmät, missä suljetaan. Milloin on oikein kuunnella sykettä, ja tanssia auringonlaskuun. Eikä äiti kertonut, että kokaiini on vaarallista, että huumeet antavat luvan lentää lailla linnun, jota kiväärin piippu osoittaa. "Minä vain tahdoin kuulla sen" huutaa kuiskaten tuo tyttö äitinsä sylissä. "Kulta, onko meillä laastaria?"<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Vaiennettu on avunhuuto, jonka aurinko heijastaa verkkokalvoillemme, ja me sitä erehdyksessä intiaanikesäksi sanomme. "Katso kulta, miten kaunis meri on tänään, mitä loistavin päivä unohtaa että meitä on koskaan ollutkaan!" Sudenkorento lensi ja laskeutui hiuksiisi, ei kai kukaan voi pelätä ihmistä, jota ei pelkää tuo pieni säihkysiipinen olentokaan?

"… Guantain hiekkarannan etelänpuoleisilta kallioilta on löydetty tytön ruumis. Epäillään, että hän on hypännyt kalliolta 10metriä korkeammalta yrittäessään pudota mereen, mutta tuuli on paiskannut hänet kiviseinään. Omintakeisen lisäyksen juttuun antavat tytön selässä olleet paperisiivet. Poliisi tutkii juttua itsemurhana…"

Kukaan ei ollut koskaan kertonut, ettei ihminen voi lentää kuin perhonen auringonlaskuun, kauniin sadun loppuun.