"...Tälläydyn keskelle takapenkkiä, kuselle lemuavan vanhuksen ja kahden opiskelijatoverini väliin, blondin ja kauniin ruskeaverikön, joista kumpikaan ei tervehdi minua. Blondilla on niin pieni keltainen jumpperi että rinnat näyttävät epämuodostuneilta. Hän puhuu opiskelijoiden kovaääniseen ja itsetietoiseen tyyliin kylmästä, välinpitämättömästä äidistä ja poissa olevasta isästä. En voi sietää sitä, että joku analysoi itseään vanhempiensa kautta. Turhamaista ja tarpeetonta.

Toxtethissa bussiin tunkee joukko koulupoikia, joilla on liimapäiden harmaa iho. Tunnistan Dominic Myersin salilta. O´Malley pitää poikaa seuraavana Shea Neareyna. Dominicilla on ehdottomasti edellytyksiä välisarjan mestariksi. Hän liikkuu loistavasti. Mutta häneltä puuttuu intohimoa. Hän rakastaa kyllä lajia mutta ei ole valmis kuolemaan sen puolesta. Toisin kuin Liam Flynnin poika Tony. Tony on vasta kymmenen, mutta häntä ei kiinnosta mikään muu kuin nyrkkeily. Hän on täysin omistautunut sille. Kuten viime jouluaamuna: kun kaikki nuoret päristelivät mopoilla ympäri puistoa, pikku Tony oli juksulenkillä. Iltapäivällä Liam kävi hakemassa salin avaimet O´Malleyltä, jotta Tony pääsi takomaan säkkiä. Tony on lahjakas poika, mutta vain uutteran harjoittelun ansiosta. Lahjakkuus ei ole synnynnäistä niin kuin Dominicilla ja parilla muulla O´Malleyn nuorella toivolla. Tonyn jalkatyöskentely on melko virheetöntä ja hän osaa lyödä nopeita yhdistelmiä, joiden perässä minä ainakaan en pysy, ja hänellä on ehdottomasti nyrkkeilijän ruumiinrakenne: hoikka vyötärö ja leveät, alaspäin viettävät hartiat. Muttei nekkaajan rytmiä. Liikkeistä puuttuu sujuvuus ja spontaanius. Aivan kuin katselisi r&b:tä tanssivaa valkoista kundia. O´Malley tietää, ettei Tonysta tule koskaan ammattilaista. Hän kannustaa poikaa vain pitääkseen tämän faijan tyytyväisenä, mikä on aika julmaa jos minulta kysytään. Hän särkee vielä pojan sydämen.

"Voi vittu! Tsiigatkaa tota, jätkät!" Porukan vanhin ja selvästi suulain poika osoittaa blondin rintavarustusta. "Vittu sehän on Jordanin pikkusysteri!"

"Hei, pikku Jordan - näytä tissit!" suulaan pojan apuri sirkuttaa väliin. "Ne on silikonia, vai mitä? Hei, tuu tänne, niin kokeillaan onks aidot!" Tyttö on hyvin vakuuttava. Hän silmäilee poikia yksi kerrallaan. "Menkää jo vetämään käteen, pikku tolvanat. Te ette osaisi käsitellä munlaista naista - ei kukaan teistä!"

"Voi vitun likka, en mä sua kosinu!" poika kivahtaa. "Mä halusin vain nähdä sun bosat!" Pojan apurit hohottavat kuin käskystä, kaikki paiti Dominic, joka on huomannut minut ja painunut penkin syvyyksiin. Hän yrittää teeskennellä, ettei hänellä ole tässä osaa eikä arpaa. Melkoinen namupala, se isotissinen blondi, ja kaikista ulkoisista merkeistä päätellen hän ei pysty koskaan löytämään kundia, joka kunnioittaisi häntä tai sitoutuisi häneen vakavissaan. Hän on enemmistön mieleen. Yleisesti ottaen hyvännäköinen. Isot siniset silmät, suuret rinnat, hunajankeltaiseen vivahtava iho, sievä nöpönenä ja hohtava hammasrivistö. Ei mitään ihmeellistä. Pelkkä riemurasia, kuten Billy sanoisi. Mutta blondin kaveri, Pocahontasin kaksoisolento, on kokonaan toinen juttu. Hänen kauneutensa kuuluu johonkin esteettiseen ei-kenenkään-maahan. Se joko lumoaa tai jättää kylmäksi. Hän on järkyttävän kaunis. Ulkonevat poskipäät, aivan kuin hän imisi kehnosti väsättyä jointtia ja valtavat silmäterät. Pahantuulisesti mutruun vääntynyt suu on hieman vino. Epäsymmetrinen kaunotar. Silkkaa Voguen kuvamateriaalia..."